Claudia & Cruft’s 2020
Claudia Rönhovde edusti Suomea Cruft’sin junior handler -kilpailuissa Birminghamissa tänä vuonna voitettuaan Suomen mestaruuden Voittaja -2019 näyttelyssä. Cruft’sin näyttely ehdittiin pitää juuri ja juuri ennen kuin korona-virus alkoi näkymään vahvasti Euroopassa rajojen sulkemisena ja tapahtumien, kuten koiranäyttelyiden, peruuttamisina. Pyysimme Claudiaa palaamaan hetkeksi Cruft’sin tunnelmiin ja kertomaan omin sanoin reissustaan Englantiin blogissamme. Lue alta hänen tarinansa.
Suomen mestaruuden jälkeen oli vain 3 kk Cruftsiin, vaikka aika oli lyhyt se tuntui menevän todella hitaasti. En ole varmaan koskaan ollut näin jännittynyt koiranäyttelystä kuin olin ennen Cruftsia, mutta se ei yllätä minua lainkaan, sillä Cruft’s on ollut pitkäaikainen unelma minulle.
Mukana matkassa minulla oli kummitätini Mari. Matkamme alkoi jo torstaiaamuna 5.3.2020, sillä päätimme lähteä päivää aikaisemmin Birminghamiin tutustuaksemme näyttelypaikkaan ja kaupunkiin. Torstaina tapasimme Cruftsin juniorhandler-vastaavan ja saimme viikonlopun aikataulun, liput sekä muut tarvittavat tiedot. Kaikki kisaan liittyvä ohjelma alkoi vasta perjantaina, joten oli hauska saada olla turistina näyttelyssä. Pitkän päivän jälkeen jaksoimme vielä mennä vähän kiertämään Birminghamin suureen ostoskeskukseen ja tekemään pieniä ostoksia.
Perjantaina lähdimme ajoissa näyttelypaikalle ja iltapäivällä sain vihdoin tavata muut kisaajat kasvotusten. Meillä oli yhteinen whatsapp-ryhmä, joten edustajien nimet minulla olikin tiedossa. Tapaaminen oli aika lyhyt, nimenhuudon jälkeen juttelimme yksitellen kisan selostajan kanssa ja sain tietää että kisaan toivomallani rodulla. Illalla olisi sitten kisa-areenaan tutustuminen, virallinen kuvaus sekä illallinen. Norjan edustajan huoltaja oli meille tuttu ja keskustelimme illan tapahtumista, jolloin selvisi, että kaikki kisaajat pitävät puheen. Tästä meillä ei ollut mitään tietoa, joten ennen illallista varattuun lepohetkeen tuli tekemistä… Virallisen tapaamisen jälkeen siis vauhdilla hotelliin, puhetta kirjoittamaan ja valmistautumaan iltaa varten. Noin klo 18 menimme takaisin NEC:n lehdistötiloihin virallista ryhmäkuvaa varten. Tämän jälkeen siirryimme suuren areenan takatiloihin. Ryhmäkehät olivat loppumassa ja yleisön poistumisen jälkeen olisi meidän vuoro tutustua kehään. Kyllä oli ainutlaatuinen tunne olla Cruftsin ison kehän verhon takana, kuulla kun ryhmävoittajat julkaistiin sekä ne valtavat yleisön hurraamiset.
Kävimme hyvin tarkkaan läpi kisan kulun, koska myös tv-katsojat otetaan huomioon (esim. kameroiden paikat). Lähetys isosta kehästä tuli suorana Englannin tv:ssä ja ulkomaille live streamingin kautta. Tämän jälkeen menimme yhdessä ravintolaan, jossa illallinen pidettiin. Kaikki edustajat pitivät puheen, jossa kertoivat vähän itsestään, harrastuksistaan ja miten on aloittanut juniorhandler -harrastuksen. Minun puhe meni hyvin, vaikka sitä vähän jännitinkin. Ennen hotelliin lähtöä jaoimme pienet lahjat kaikille kanssakilpailijoille. Olin saanut jaettavaksi kivoja kennelliiton nuoriso-osaston kännykkärenkaita, olivat kyllä mieluisia. Ilta meni nopeasti ja seuraava tapaaminen olisikin sitten kisa-aamuna, jännittävää! Ennen nukkumaan menoa tapasimme hotellilla vielä Javier Mendikoten ja Jason Lynnin , molemmat todella taitavia koiran esittäjiä , kunnostajia ja Cruftsin konkareita. Sain heiltä viimehetken vinkit ja kehoituksen nauttia kisasta ja olla jännittämättä liikaa. Uni tuli yllättävän hyvin, mutta olihan päiväkin ollut taas pitkä.
Lauantaiaamuna lähdimme jo aikaisin näyttelypaikalle. Ensin menimme ruokakauppaan hakemaan koiralle erilaisia herkkuja ja sen jälkeen oli jo aika mennä tapaamaan kisakoiraani. Cruftsissa kaikki juniorhandlerit saavat toivoa kahta rotua, joiden kanssa haluaa kisata ja lopullisen kisakoiran saa tavata vasta noin tuntia ennen kisaa. Tämä jännitti minua varmasti eniten, sillä valitsin ykkösroduksi faaraokoiran ja tiesin, että kaikki yksilöt eivät välttämättä ole yhteistyöhaluisia. Kun saavuimme areenalle, missä koirat odottivat meitä kisaajia, olin todella iloinen kun huomasin, että koirani omistaja oli jo paikalla, hänellä oli mukanaan kaksi faaraokoiraa, joista sain valita kisakoirani. En voi vieläkään uskoa miten hyvä tuuri minulla oli, molemmat minulle osoitetut koirat olivat ystävällisiä ja iloisia.
Valintani oli omistaja Sadie Thomaksen nuorempi koira Pheebi , toinen koira olisi varmasti ollut varmempi valinta, koska se oli jo 10 vuotias kehäkettu, mutta uskoin että Pheebillä riittäisi energiaa ja huumoria koko pitkään päivään. Kun päätös kilpailukoirasta oli tehty, olin erittäin tyytyväinen hieman uhkarohkeaan rotuvalintaani. Harjoittelin vähän aikaa Pheebin kanssa harjoituskehässä ja saimme luotua hyvän kontaktin toisiimme ja huomasin nopeasti mistä Pheebi tykkäsi ja mistä ei.
Kun olimme tutustuneet toisiimme otin Sadien molemmat tytöt ulos hälinästä ja lenkin jälkeen koirani ehtisi vielä hyvin rauhoittumaan.
Omistaja Sadie oli kova puhumaan, kertoi paljon koiristaan ja itsestään, mikä oli kiva juttu. Hän on kokenut harrastaja. Mari ja Sadie sekä hänen lapsenlapsi menivät kahville ja sain ruveta keskittymään tulevaan kisaan. Olimme tuoneet hänelle kiitokseksi Show Linkin Teema-mukit jotka täytimme Fazerin konvehdeilla. Se oli oikein mieluinen kiitoslahja. Hänen koirilleen olimme edellispäivänä ostaneet kotiin viemiseksi leluja. Myös omistajilla tulisi olemaan pitkä päivä ja on hienoa, että he vaivautuvat tuomaan koiria paikalle, esim. faaraoiden virallinen kehäpäivä oli seuraavana päivänä sunnuntaina.
Olin hieman yllättynyt siitä miten vähän aikaa kilpailijat käyttivät koiriensa kanssa, itse mielellään tutustun koiraan vaikka ulkoilemalla, silloin näkee parhaiten millaisesta käsittelystä koira tykkää.
Kun kisa vihdoin alkoi ja juoksimme yksitellen kehään kaikki jännitys vaan katosi. Pheebin kanssa oli todella varma olo ja nautimme jokaisesta yhteisestä hetkestä kehässä. Ensimmäisellä kierroksella oli kaikkien yksilöarvostelut ja se kesti pisimpään, sillä meitä oli arvosteltavana 37 handleria. Pheebin viihdyttäminen oli ehkä kisan haastavin osuus , sillä hän kyllästyi nopeasti ja vaati kova äänisesti jotain tekemistä, että temperamenttia koiralla ainakin riitti. Kisan toisella kierroksella tuli vaihtokoirat, roduista meillä kenelläkään ei ollut tietoa. Minun kohdalla tuli pientä ongelmaa, kun vaihtokoirani omistajaa ei löytynyt, mutta loppuen lopuksi kaikki selvisi ja vaihtokoirani oli australianpaimenkoira Vogue. Tämä oli minun ensimmäinen kerta rodun kanssa ja koira ei ollut mitenkään varma esiintyjä. Siitä huolimatta suoriuduin mielestäni tästä kierroksesta melko hyvin. Olen kaiken kaikkiaan yllättävän tyytyväinen suoritukseeni kisassa, joka myös tekee koko matkasta entistä paremman. Kisan kolmas ja viimeinen kierros oli finaali, siellä tuomari Arne Foss otti jatkoon 10 parasta ja sijoitti heistä 3. Voittaja oli Selma Mårtensson Ruotsista, toiseksi sijoittui Fabrizio Pistone Saksasta ja kolmantena oli Melissa Von Oosten Hollannista.
Kun kisa oli ohi , pakkasimme ja autoimme omistajaa tavaroiden kasaamisessa .Sanoimme heipat ja onnittelut kanssakilpailijoille ja siirryimme pois häkkialueelta. Mahtavana yllätyksenä odotti ovella äitini, joka oli lentänyt aamulla Birminghamiin nähdäkseen finaalin. Loppuilta meni nopeasti hotellissa syöden ja pakkaamisen merkeissä.
– Claudia –
– kuvat Claudian omasta albumista, pictures from Claudia’s album.