Dome on vuoden kaunein koira!

Aquacrest Magic Mike eli perheen kesken Dome tai Domppa, kruunataan nyt tulevana viikonloppuna Suomen Kennelliiton Vuoden Näyttelykoiraksi 2019. Matka tähän pisteeseen on ollut kliseisesti ilmaistuna pitkä ja kivinen ja sen juuret juontavat vuoteen 2001.

Olin 9-vuotias, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Messukeskuksen koiranäyttelyihin perheemme ensimmäisen espanjanvesikoira Lolan kanssa (Lola muuten löytyy Domen sukutaulusta 4. sukupolvessa, joten tämä ympyrä sulkeutuu kauniilla tavalla). 2001 oli myös ensimmäinen vuosi, kun seurasin vuoden voitokkaimpien näyttelykoirien palkitsemista paikan päällä. Muistan silmät tuikkien unelmoineeni että ”joskus minäkin olen tuolla”. Enpä silti olisi uskonut, että se tapahtuu 17 vuotta myöhemmin juuri espanjanvesikoiran kanssa.

Dome syntyi vuonna 2014 neljän pentueen pentueeseen ja jo syntymästään asti se oli kasvattajiensa silmäterä. Osasyynä siinä oli se, että Domen emä Bertta oli vuotta aiemmin synnyttänyt yhden pennun, töpöuroksen, jonka menetimme tapaturmaisesti vain 4 viikon iässä. Päätimme kuitenkin astuttaa Bertan vielä kerran ja urokseksi valitsimme Espanjasta lainassa olleen Surffin aka Zufre de Fraguels’in. Pentueeseen syntyi 3 urosta ja 1 narttu. Domen ollessa vain viikon ikäinen, lähetin siitä kuvan sen osaomistaja Nooralle saatesanoin ”nyt on muuten täällä laatikossa ihan sunnäköinen pentu”. Noora vastasi kera sydänten, mutta totesi, että ei vain millään voi ottaa enää yhtään koiraa enempää. Note to self (and others as well, sillä tämä mentaliteetti toimii muuten moneen asiaan elämässä): älä ikinä luovuta, väsytystaktiikka toimii (melkein) aina!

Dome jatkoi kasvuaan ylös hyvin lupaavana ja mutkien kautta se päätyi kuin päätyikin Nooralle 4 kuukauden ikäisenä hoitoon, jossa se on vieläkin. Pentuna Dome oli äärimmäisen kiltti ja helppo tapaus ja suuremmilta tuhoilta vältyttiin. Tuhoamisgeeni tosin on taitanut kertaantua jälkipolvissa, sillä Dompan jälkeläiset tykkäävät suunnitella kodin sisustusta ahkeraan uusiksi.

Ensimmäisiin virallisiin näyttelyihinsä Dome osallistui Messarissa. Siellä se voitti molempina päivinä luokkansa ja sijoittui vielä paras uros-luokassa 9 kuukauden ja 1 päivän ikäisenä. Sen ensimmäinen ryhmävoitto tapahtui muutamaa viikkoa myöhemmin Liettuassa, kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Espanjanvesikoira ei ole se kaikista klassisin ryhmävoittorotu, joten jo sijoitusten saaminen näinkin alkukantaisen ”rustic rastafarin” kanssa on aina tuntunut hienolta. Mikä sitten sai meidät jatkamaan ympyrän kiertämistä viikonlopusta ja vuodesta toiseen? No, kun näyttelykärpänen puraisee, se puraisee huolella. Dome on väläytellyt aiempina kisakausina ja vuonna 2018 se oli kymmenen parhaan näyttelykoiran joukossa. Tarkoituksenamme oli kisata vielä vuosi 2018 loppuun ja sitten vähän ”jarrutella” näyttelyiden suhteen.

Kisakausihan alkaa aina Jyväskylästä ja Domen napatessa sieltä sunnuntaina Best In Show –voiton, tuli olo, että nyt on katsottava ja mentävä tämä kisakausi täysillä loppuun saakka. Tai niin täysillä, kun omistajat ja koira jaksoivat. Tuli fiilis että nyt tai ei koskaan. En usko että liioittelen, jos sanon Vuoden Näyttelykoira -kisan voiton olevan jokaisen suomalaisen kasvattajan ja näyttelyharrastajan haave. Se on iso saavutus ja sen eteen kierretään ympyrää viikonlopusta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Suomen näyttelykoirien taso on erittäin kova, koiramäärät suuria ja siksikin tätä saavutusta osaa arvostaa erittäin korkealle. Kisan voittaminen ei kuitenkaan ole koskaan helppoa ja se muutaman minuutin juoksu kehässä on tulosta työstä, joka tehdään kotona. Tärkeintä on unelmoida, sillä voittajaksi tuleminen on sekoitus työtä, uskollisuutta, unelmia ja vaivannäköä. Se vaatii monia kilometrejä, aikaisia aamuja, luottamusta koiraan kehässä, koiran parhaiden puolien esille tuomista ja jokapäiväistä yrittämistä olla edes vähän parempi kuin eilen.

Taustatyön yhtenä tärkeimpänä osana on koiran kehonhuolto. Dome on käynyt fysioterapeutilla joka 8. viikko 1-vuotiaasta lähtien. Dome saa monipuolista liikuntaa lähes päivittäin. Se rakastaa juosta metsässä, mutta se käy myös juoksu- ja pyörälenkeillä.

Espanjanvesikoiran turkki on verrattain ”helppo” muihin turkkirotuihin verrattuna, mutta se on pestävä aina kun se on likainen tai alkaa haista. Pesuvälit eivät ole säännöllisiä, sillä esimerkiksi talvella turkki voi mennä useamman viikon tai kuukauden pesuvälillä, mutta märällä ja mutaisella kelillä sitä saa pestä jopa useamman kerran viikossa. Domella on aina metsässä päällä suojapuku, sillä se säästää turkkia kulumiselta ja omistajaa vaivalta, mm. kuusenneulasten nyppimiseltä. Itse turkinpesu on työlästä ja siitä tulee usein sormet kipeäksi, sillä shampoota lisätään aina niin kauan, kun puristelemalla/hieromalla tulee likaista vaahtoa. Domen turkinlaatu on muuten helppo ja se ei vaadi säännöllistä hoitamista (avaamista), vaan riittää, että rastat käy aina näyttelypaikalla ennen kehää läpi ja avaa suojapuvun takuttamat kohdat.

Kesäisin Dome saa uida vain joka toinen päivä, harvoin päivittäin, sillä pitää pitää huoli, että turkki varmasti pääsee kuivumaan. Ja käytännön asioista vielä mainittava se, että Dome esimerkiksi syö raakaa osaksi sen takia, että nappulasta se juo niin paljon enemmän ja tätä kautta sen parta olisi aina märkä ja haiseva.

Luonteella ja esiintymisellä on suuri merkitys näyttelykoiran pärjäämisen kannalta. Perrot eivät ole se klassisin ”show”-rotu, mutta Dome on kuin kotonaan näyttelykehässä ja se oikeasti tykkää esiintyä. Sen paras puoli on ollut jo pienestä pitäen sen äärimmäisen tasapainoinen luonne. Sanotaan, että jokaisen kohdalle tulee elämässä se ”once-in-a-lifetime”-koira. Dome on ehdottomasti ainakin meille kaikille sen omistajille once-in-a-lifetime perro. Ei pelkästään saavutuksiensa takia, vaan äärettömän tasapainoisen ja ihanan olemuksensa takia.

Dome on hyvin lungi kaveri, joka ei paljoa stressaa ympäristön vai kulkuvälineen muutoksesta. Sen kanssa matkustaminen, niin autossa kuin lentäenkin on erittäin helppoa ja se ottaa sen rennosti – ei ole tilannetta, josta se hämmentyisi. Toivomme myös, että se on omalla pomppimisellaan ja tasapainoisella luonteellaan vaikuttanut positiivisesti espanjanvesikoirien maineeseen.

Mitä nyt sitten jatkossa? No, vuoden näyttelykoiraksi kruunaaminen on enemmän kuin osasimme ikinä odottaa ja nyt voimme rauhallisin mielin kertoa Domen jäävän osa-aikaiselle eläkkeelle. Espanjanvesikoira ei ole ikinä voittanut Vuoden Koira –kilpailua missään maassa ja olemme hyvin iloisia tästä saavutuksesta koko rodun puolesta. Dome on kunnostautunut tänä syksynä rallytokossa ja se voitti Nooran kanssa alokasluokan rotumestaruuden ensimmäisissä kisoissaan ikinä. Annamme tilaa nuoremmille polville ja itseasiassa sen jälkeläiset alkavat nyt olla ”kisaiässä” – katsotaan jos joku niistä pystyisi täyttämään isänsä saappaat – edes puoliksi.

Itse omistajille sapattivuosi tuntuu vieraalta ajatukselta ja eiköhän me näyttelyissä nähdä. Silmäpussit ja univelka kasvavat, mutta ei elämäntavalle mitään voi. Lopuksi haluan nöyrästi kiittää kaikkia ystäviä, tuomareita, tuttuja ja tuntemattomiakin upeasta harrastusvuodesta ja vilpittömästä tuesta, mitä olemme saaneet koko kisavuoden ajan. On niin paljon ihanampaa harrastaa, kun sitä tekee yhteistuumin ja hymyssä suin – tämä kun ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan niin vakavaa.

Kiitos Noora, että pidät Domen aina niin ensiluokkaisessa kunnossa ja kiitos Äiti, että aikoinaan päädyit espanjanvesikoiraan rotuna ja toit mut osalliseksi tähän ihanaan ja hulluun maailmaan. Muistakaa unelmoida

Katariina

Dome on vuoden koira!

joulu 6, 2019 | Yleinen | 2 Kommentit